Kesäretkemme suuntautui Hangon seudulle. Oppaamme, historian ja yhteiskuntaopin lehtori, FM, VTM Kai-Henrik Tiiainen, valotti bussimatkojen aikana erittäin kattavasti Hangon ja sen seudun historiaa. Mielenkiintoisen esityksen pääpaino oli kuulijakunnan huomioiden vapaussodassa – aiheesta enemmän seuraavassa Vapaussoturissa.
Retkemme aluksi kokoonnuimme kunnianosoituksiin Mannerheimin muistokivelle Skogsbyhyn [kuva 1, Jomi Iivonen]. Tämä 4.6.1944 paljastettu muistokivi on pystytetty paikalle, jossa sotamarsalkka Mannerheim vastaanotti 15.12.1941 Hangon rintamalla taistelleiden joukkojen ohimarssin. Kukkatervehdyksen laskivat itseoikeutetusti Eva-Christina Mäkeläinen, joka on pienenä tyttönä istunut Mannerheimin sylissä sekä Torsti Holvikivi, joka on perehtynyt Marsalkka Mannerheimin elämänvaiheisiin erityisesti Portugalissa [kuva 2, Nina Schleifer]. Panimme tyytyväisinä merkille, että muistokiven yhteydessä olevassa infotaulussa Mannerheimin elämäkerran kohdalla puhutaan vapaussodasta, kuten ylipäällikkömme olisi itsekin halunnut. Muistotaulun kääntöpuolella on lyhyt katsaus talvisodan jälkeen solmittuun rauhansopimukseen, jonka mukaisesti jouduimme vuokraamaan Neuvostoliitolle 30 vuodeksi Hankoniemen, sitä ympäröivät merialueet ja noin 400 saarta [kuva 3, Nina Schleifer].
Neuvostoliitto rakensi Hankoniemeen vahvan sotilastukikohdan, jonka vastapainoksi suomalaiset rakensivat omalle puolelleen Harparskog-linjan. Tämä yhteensä noin 40 km pituinen puolustuslinja koostuu 5 km pituisesta panssarikiviesteestä sekä yli 40 teräsbetonikorsusta. Eräs näistä on museoksi kunnostettu bunkkeri Irma, johon aikataulupaineiden takia tutustuimme vain bussista käsin [kuva 4, Olavi Vähäkallio].
Päiväkahvit ja suussa sulavat leivonnaiset nautimme Mannerheimin vuosina 1927–1933 isännöimässä Neljän Tuulen Tuvassa [kuva 5, Nina Schleifer]. Oppaamme Kai-Henrik Tiiainen kertoi, miten Mannerheimista tuli vähän yllättäen kahvilan omistaja. Hänen kesähuvilansa, Villa Stormhällan, sijaitsi nimittäin Hangossa Suuressa Mäntysaaressa, jonka naapurisaaressa, Pienessä Mäntysaaressa, sijaitsi kahvila Café Afrika. Täältä kantautui häiritsevää meteliä Mannerheimin huvilalle, sillä kieltolain aikana siellä nautittiin tarinoiden mukaan ns. ”vahvaa teetä”. Jotta Mannerheim sai rauhoitettua kesäpaikkansa ympäristön, hän hankki paikan itselleen ja alkoi muokata siitä ranskalaistyyppistä maalaiskahvilaa [kuva 6, Olavi Vähäkallio].
Seuraava kunniakäynnin kohde oli Hangossa sijaitseva Vapaudenpatsas [kuva 7, Jomi Iivonen]. Kukkatervehdyksen laskivat yhdistyksemme hallitusta edustavat Kai-Henrik Tiiainen ja Liisa Viranko [kuva 8, Nina Schleifer]. Tämä Vapaudenpatsas on pystytetty vuonna 1921 saksalaisten 3.4.1918 tapahtuneen maihinnousun muistoksi. Muistomerkki on Tiiaisen mukaan purettu peräti kahdesti poliittisista syistä: Hangon vuokra-aikana venäläiset purkivat sen, ja vuonna 1946 suomalaiset purkivat sen valtioneuvoston taivuttua valvontakomission painostukseen. Tässä kuvanveistäjä Bertel Nilssonin suunnittelemassa obeliskissa oli alkujaan suomeksi, ruotsiksi ja saksaksi teksti ”Saksalaiset joukot nousivat maihin Hangossa huhtikuun 3 päivänä 1918 auttamaan maatamme sen taistelussa vapautemme puolesta. Vielä myöhäisiin aikoihin todistakoon tämä kivi kiitollisuuttamme”. Ensimmäisen jälleenrakennuksen yhteydessä siihen lisättiin kaikilla kolmella kielellä teksti ”Vihollinen häpäisi ja tärveli kiven vv. 1940–41. Se pystytettiin uudelleen v. 1943 todistamaan kiitollisuutemme järkkymättömyyttä”. Kolmannen pystytyksen yhteydessä vuonna 1960 nämä tekstit korvattiin sanoilla ”Vapautemme puolesta”, ja saksalaista sotilasta esittävä reliefi hakattiin pois.
Talvisodan aikana Hankoa pommitettiin 72 päivänä – ja päivissä laskettuna Hanko olikin Suomen pommitetuin kaupunki. Monet Hangon rakennukset kärsivät pahoin pommituksista: esimerkiksi Hangon vesitornin räjäytys vaurioitti kirkkoa pahasti. Kävelykierroksella kirkkopuistikossa saatoimme verrata Tiiaisen näyttämää vanhaa kuvaa kirkon nykyiseen ulkomuotoon [kuva 9, Olavi Vähäkallio]. Vaikka kirkko on nykyään vaatimattomampi kuin aiempi, retkeläiset ”hymyilivät yhteiskuvassa kuin Hangon Keksit” [kuva 10, Nina Schleifer].
Seuraava matkakohteemme oli Hangon Rintamamuseo, joka sijaitsee vuosien 1940–1941 Suomen ja Neuvostoliiton välisellä rajalla. Museoalueella on mm. juoksu- ja taisteluhautoja sekä Kultainen rauha -muistokorsu [kuva 11, Nina Schleifer]. Museota esitteli meille asiantuntevasti amanuenssi Sonja Bäckman [kuva 12, Nina Schleifer]. Eräs mainio esimerkki museon runsaasta esinevalikoimasta on sinivalkoinen nenäliina, jonka ruotsalaisen vapaaehtoispataljoonan (Svenska Frivilligbataljonen) 3. komppanian etujoukot nostivat salkoon 4.12.1941 klo 7 merkiksi Hangon takaisinvaltauksesta, koska heillä ei ollut sillä hetkellä käytettävissä Suomen lippua [kuva 13, Nina Schleifer].
Kiinnostavan matkapäivän päätteeksi nautimme herkullisen päivällisen ravintola GS Fyrenissä Tammisaaressa [kuva 14, Nina Schleifer].
Kiitos oppaallemme ja kaikille osallistujille hyvästä matkaseurasta ja kiinnostavista keskusteluista!
Nina Schleifer