Vapaussotiemme Helsingin Seudun Perinneyhdistys ry:n sääntömääräinen kevätkokous pidettiin Väestönsuojelumuseossa 11.3.2025. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Samuli Vuokila ja sihteeriksi Juhani Laine. Toiminnanjohtaja Nina Schleifer esitti edellisen vuoden toimintakertomuksen, tilinpäätöksen ja toiminnantarkastajien lausunnon. Toimintakertomus on luettavissa yhdistyksemme  Vain jäsenille -osiossa. Kokous päätti vahvistaa tilinpäätöksen ja myöntää hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille vastuuvapauden.

Kokous kutsui hallituksen esityksestä yksimielisellä päätöksellään yhdistyksen kunniajäseneksi kenraalimajuri Sami Sihvon. Tämä päätös kertoo syvästä kiitollisuudestamme hänen työtään kohtaan meille kalliiden perinteiden kantajana ja niiden tulevaisuuden rakentajana, totesi puheenjohtaja Ari Åberg. Sami Sihvo on sotilasuransa aikana ja sen jälkeen edistänyt omalla toiminnallaan maanpuolustus-, veteraani- ja perinnetyötä. Hän on toiminut useissa luottamustehtävissä eri maanpuolustusjärjestöissä erityisesti jääkäriperinteisiin liittyen. Vapaussodan Perinneliiton hallituksen jäsenenä hän toimi 1996–2001, varapuheenjohtajana 2001–2003. Kiitospuheessaan tämä upseeri ja herrasmies vähätteli vaatimattomaan tapaansa ansioitaan muistellen samalla osallistumistaan mm. liiton järjestämiin lukiolaisseminaareihin. Luovuttaessaan Sihvolle kehystetyn kunniakirjan Åberg painotti Sihvon merkittävää työtä perinteiden vaalijana ja totesi vaatimattomuuden olevan turhaa hänen panoksensa huomioon ottaen.

Vuosikokouksen jälkeen kuulimme Pekka Lahermaan mielenkiintoisen ja seikkaperäisen esityksen isoenostaan otsikolla ”Vapaus- ja heimosoturi Uljas Salmi”. Esitys perustui hänen ”Uli-enonsa” maaliskuussa 1936 kirjoittamiin lennokkaisiin muistelmiin. Uljas Salmi osallistui Suomen ja Viron vapaussotiin sekä Aunuksen retkeen, ja hän tallensi sotakokemuksensa esimiehensä käskystä toimiessaan teknisten aineiden opettajana Kauhavan Ilmailukoulussa. Lahermaa on tehnyt aiheesta 122-sivuisen kirjan, jonka hän ystävällisesti luovutti jäsentemme luettavaksi em. Vain jäsenille -osioon.

Tänään 24.2.2025 kuulimme Suomalaisella Klubilla FT, dosentti Jouko Kokkosen mielenkiintoisen esityksen otsikolla ”Opiskelijana ja toimittajana uudelleen itsenäistyvässä Virossa 1989–1992”. Huumorilla höystetyt omakohtaiset kokemukset sopivat mainiosti tänään vietettävän Viron itsenäisyyspäivän teemaan. Aiheesta lisää Vapaussoturi-lehdessä 2/2025.

_{FT Jouko Kokkosen esitystä seurattiin suurella mielenkiinnolla. Toiminnanjohtaja Nina Schleifer ojensi esityksen jälkeen perinteiset kiitoslahjat: Marskin Ryypyn ja Vapaussodan Perinneliiton historiikin – kuvat Olli Korkalainen ja Nina Schleifer}

Tänään pysähdyimme suru-uutisen edessä: yhdistyksemme arvostettu jäsen, professori Martti Häikiö on kuollut. Muistamme Martin sivistyneenä ja miellyttävänä herrasmiehenä. Hän oli aina valmis luennoimaan Vapaussotiemme Helsingin seudun perinneyhdistyksen tilaisuuksissa ja avustamaan myös muissa hankkeissamme. Ihailimme hänen syvällistä tietämystään historiasta ja tuotteliasta kirjallista uraansa. Hänen huumorintajuunsa ja lukuisiin kaskuihin pääsimme tutustumaan Martin ollessa oppaanamme Luumäelle suuntautuneen syysretkemme aikana. Kiitämme Marttia ryhdikkäästä ja tuloksellisesta työstä isänmaan ja vapaussodan parhaiden perinteiden vaalijana!

Martti Häikiö luennoimassa 5.10.2021 Ostrobotniassa Vapaussotiemme Helsingin seudun perinneyhdistyksen tilaisuudessa – valok. Nina Schleifer

Vietimme eilen Helsingissä Tammisunnuntaita, ja siis ihan oikeana päivänä 28. tammikuuta, joka tänä vuonna osui tiistaille. Vapaussotiemme Helsingin seudun perinneyhdistyksen historian aikana lienee vain yhden kerran jouduttu päivästä poikkeamaan.

Puoliltapäivin kokoonnuimme kunnianosoituksiin. Sytytimme ensin Hietaniemessä vapaussoturien sankarihaudoilla kynttilät lyhtyihin, jotka koristavat alueen sisäänkäyntejä sekä Saksanniemen sankarivainajien hautapaadelle. Vanhassa kirkkopuistossa vapaussoturien hautamuistomerkillä Vesa Määttä ja Ari Åberg laskivat Vapaussodan Invalidien Muistosäätiön ja oman yhdistyksemme seppeleet, lippuja kannattelivat Heikki Pietilä ja Nina Schleifer. Kynttilöiden ja seppelten myötä viesti välittyy ohikulkijalle: vapaussoturien työtä arvostetaan tänäkin Tammisunnuntaina!

Illemmalla kokoonnuimme 36 henkilön voimin Ostrobotnian Topelius-kabinettiin Tammisunnuntain juhlaan. Kaaderilaulajien kvartetin esittämän Jääkärien marssin jälkeen kuulimme puheenjohtaja Ari Åbergin tervehdyssanat. Hän siteerasi Suomen suojeluskuntien ylipäällikkö Mannerheimin tammisunnuntaina 1918 lähettämää käskykirjettä, joka konkretisoi sotatoimien alkaneen. Vapaussotamme johti Suomen itsenäistymiseen, ja tätä valtakuntamme koskemattomuutta sekä olemassaoloamme itsenäisenä kansakuntana olemme myöhemmissäkin sodissamme puolustaneet. Nyt näyttää taas siltä, että käsillä on isänmaan aktiivisen suojelemisen ja vapautemme turvaamisen aika, totesi Åberg. Välineellistetty maahanmuutto, systemaattinen lentoliikenteen gps-häirintä, tietojärjestelmien pitkään jatkunut hakkerointi ja varjolaivastonsa tekemät kaapelien katkomiset osoittavat, ettei vuosituhantinen vihollisemme lepäile ns. laakereillaan. Emme voi maantieteelle mitään, joten naapurinamme pysyy Kultaisen Ordan kaanikunnan henkinen perillinen. Meidän on Åbergin mielestä kaikin keinoin kasvatettava ja kehitettävä niin materiaalista kuin henkistä maanpuolustuskykyämme, eikä tähän tule asettaa itse aiheutettuja rajoitteita. Kaikkein tärkeintä on maamme ja kansamme itsenäisyyden ja vapauden turvaaminen eikä tämä katso hintaa, lopetti Åberg Tammisunnuntain hengessä. Puheen päätteeksi kohotimme seisten yhteisen maljan itsenäiselle isänmaalle ja kuuntelimme Kaaderilaulajien kvartetin esittämänä Hakkapeliittain marssin.

Kauniin perinteemme mukaisesti Liisa Viranko sytytti kynttilän kuluneen vuoden aikana poisnukkuneiden yhdistyksen jäsenten muistoksi Aleksis Kiven säkeiden myötä: ”Siellä torkkuu heiluhäntä, akkunalla pienoisella, linnut laulain taivaan alla. Saattaa hänen iltasella Unien Kultalaan.” Vietettyämme hiljaisen hetken lauloimme virren 30, Maa on niin kaunis, ajatellen edesmenneitä ystäviämme: Einari Aakenus, Pekka Lampén, Uolevi Langinmaa, Greta Nikkilä, Erkki Pekki, Eero Vuokila ja Olli Vuorio.

Juhlapuheensa alussa vapaussoturin pojanpoika, poliisiylijohtaja Ilkka Koskimäki siteerasi Etelä-Pohjanmaalla kirkkoherrana toiminutta isäänsä, joka Tammisunnuntain saarnassaan tasan 25 vuotta sitten sanoi: ”Tänään erityisesti muistamme vapaussotureita, miehiä ja naisia, jotka kaikkensa alttiiksi antaen taistelivat Suomen vapaaksi maaksi. Kun 41 vuotta sitten tulin papiksi tänne Lappajärvelle, minulla monen vanhemman polven seurakuntalaisen kertoman perusteella muodostui kuva ensimmäisestä tammisunnuntaista täällä. Kansaa vaeltamassa kirkkoon ja heitä vastaan tulevia miehiä, joukossa muutamia naisia päättäväisen näköisenä hevosten vetämine lastattuine rekineen kulkemassa kohti Kauhavaa. Tiedettiin, että taisteluun harjoitetut miehet olivat saamansa käskyn mukaisesti lähteneet jo yöllä. Varmaa on, että tässä kirkossa niin kuin kautta Etelä-Pohjanmaan oli tuolloin totinen seurakunta koolla rukoilemassa Jumalalta varjelusta heille, jotka isänmaa on kutsunut vapauttajikseen.” Koskimäki totesi, että vapaussoturit olivat matkalla Kauhavalle, joka on Lappajärven ja Lapuan naapurikunta. Marraskuussa 1917 hajotetusta Saksanniemen Järjestyslipustosta oli 70–80 miestä ratsastanut 500 kilometrin matkan Lappajärvelle, jossa heidän mukaansa liittyi 40 lappajärveläistä. Mannerheim antoi ensimmäisen taistelukäskyn Järjestyslipustolle ja Lapuan seudun suojeluskunnille Lapuan venäläisen varusväen aseistariisumiseksi. Järjestyslipuston päällikkö Ahrenberg sai tiedon käskystä 26.1.1918 klo 21, ja lähtö Kauhavalle oli seuraavana aamuna klo 9.

Järjestyslipustoa voidaan pitää ensimmäisenä itsenäisyyden aikana perustettuna poliisijoukkona, josta tuli hallituksen ensimmäinen laillinen sotajoukko. Tänään, 108 vuotta myöhemmin, meillä on Suomessa moderni, luotettava ja hyvin koulutettu poliisi, josta poliisiylijohtaja on syystäkin ylpeä. Koskimäki totesi, että Tammisunnuntain tapahtumat muistuttavat häntä poliisin roolista ja yleisen järjestyksen ja turvallisuuden merkityksestä yhteiskunnassamme: ”Kansakunnalla tulee olla yhteiset pelisäännöt, joihin yhteisöt sitoutuvat. Ihmiset tarvitsevat turvallisuutta. Mikäli viranomaiset eivät pysty turvallisuutta tarjoamaan, kansa ottaa tuon oikeuden itselleen ja järjestää turvallisuutensa itse. Näin kävi vuonna 1917, kun yhteiskunta ei kyennyt huolehtimaan sille kuuluvasta tehtävästä.”

Koskimäki luottaa suomalaiseen hyvin toimivaan viranomais- ja sidosryhmäyhteistyöhön, jonka avulla kriisinsieto- ja selviytymiskykymme muuttuvissa ja yllättävissä tilanteissa on erinomainen. Poliisin ja Rajavartiolaitoksen yhteistyöstä hyviä esimerkkejä ovat syksyllä 2023 välineellistetystä maahanmuutosta johtunut itärajan kärjistynyt tilanne sekä joulupäivänä ilmi tullut Venäjän varjolaivastoon kuuluvan aluksen tuhotyö Suomenlahdella. ”Viranomaiset osoittivat jälleen kerran miten Suomessa toimitaan: me reagoimme ja toimimme”, huomautti Koskimäki.

Meidän yhteinen tehtävämme on vaalia sotiemme veteraanien arvokasta perintöä – vapautta ja itsenäisyyttä, jonka he ovat meille taistelleet suurin uhrauksin, asettamalla yhteisen vapauden jopa oman henkensä edelle, muistutti Koskimäki. Tämä perintö on meillä lainassa, ja meidän on vaalittava sitä voidaksemme luovuttaa sen myös tuleville sukupolville. Hän totesi: ”Perinneyhdistykset tekevät tärkeää työtä huolehtiessaan siitä, ettei olemassaolomme kannalta välttämättömät tapahtumat ja vapautemme puolesta Suomen sodissa taistelleiden muisto himmene” toivottaen yhdistyksellemme menestystä tässä työssä.

Maittavan päivällisen jälkeen oli vuorossa palkitsemiset. Meillä oli kunnia luovuttaa Sininen Risti Ilkka Koskimäelle tunnustuksena hyvän yhteistyön aikaansaamisesta Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen ja muiden järjestäjätahojen kesken Saksanniemen Järjestyslipuston muistopäivän juhlallisuuksiin liittyen. Hänen aloitteestaan poliisi on näyttävästi mukana päivän ohjelmassa mm. poliisisoittokunnan, ratsupoliisin ja poliisin kalustonäyttelyn avulla. ”Vuoden aktivistiksi” nimitettiin Jari Sartimo, joka Uudenmaan 40. maanpuolustuspäivän järjestelytoimikunnan puheenjohtajana kutsui ensimmäistä kertaa maanpuolustusjärjestöjen esittelypisteille mukaan myös perinnejärjestöt. Sartimo sai nimityksen johdosta vuodeksi haltuunsa kiertopalkinnon eli Matti Myllyniemen 14.1.2020 lahjoittaman Juhani Palmun teoksen. Muistimme myös kunniajäseniämme Liisa Virankoa ja Matti Orlamoa. He saivat yhdistyksemme eteen useiden vuosien aikana tehdystä pyyteettömästä työstä kiitoksena Vapaussodan Perinneliiton suosituksi myyntiartikkeliksi nousseet saunamittarit. Jari Sartimo pääsi vielä yllättämään iloisesti Ilkka Koskimäen ja Nina Schleiferin luovuttamalla heille Uudenmaan 40. maanpuolustuspäivän kunniakilvet kiitoksena heidän panoksestaan tilaisuuden järjestelyissä.

Tunnelman luomisessa merkittävässä roolissa oli ohjelman ja maittavan ruoan lisäksi musiikki. Kaaderilaulajien kvartetissa meitä viihdyttivät kvartetin johtaja everstiluutnantti Matti Ahtiainen, eversti Heikki Hult, kommodori Matti Mäkinen ja komentaja Juha Savisaari. Kuulimme em. kappaleiden lisäksi Sam Sihvon Jääkärin laulun – ja kun upseerit ja herrasmiehet ovat asialla, ei serenadi naisille unohdu koskaan. Tällä kertaa kuulimme Malmstenin sävellyksen Ilta Skanssissa. Isänmaallisen juhlamme päätteeksi laulettiin vielä yhteisesti Kuullos Pyhä vala niin kuin perinteiseen tapaamme kuuluu.

Nina Schleifer

Arvostettu kunniajäsenemme Olli Vuorio siunattiin tänään 25.1.2025 haudan lepoon. Hän oli kadettikurssin nro 26 viimeinen elossa oleva ja myös viimeinen sodan käynyt kadettiupseeri. Kuollessaan hän oli peräti 105-vuotias. Kunnioitamme syvästi hänen muistoansa ja otamme osaa läheisten suruun.

Tammisunnuntain juhlassamme 28.1.2023 meillä oli ilo kuulla tuolloin 103-vuotiaan ikikaaderi Ollin muistoja sotataipaleestaan joukkueenjohtajana JR 6:ssa jatkosodan aikana 1941–1942. Hänen hyvää muistiaan ja esiintymiskykyään ei voinut kuin ihailla. Pääsimme katsomaan hänen ottamiaan harvinaislaatuisia valokuvia ja kuulemaan kertomuksia sieltä jostain… Yhdistyksemme hallituksella oli myös suuri ilo ja kunnia käydä elokuussa onnittelukäynnillä hänen luonaan. Muistamme lämmöllä vierailuamme, jonka päätteeksi hän evästi meitä: ”Pysytään pystyssä ja jatketaan!”

Filosofian tohtori Lasse Lehtinen esitelmöi Ostrobotnian Chydenius-kabinetissa 10.12.2024 aiheesta ”Sodankäyntiä sanoin ja kuvin – suomalainen sotapropaganda 1939–44”.  Lehtinen kertoi mm. Kalle Lehmuksesta, joka kävi talvisotaa Hotelli Kämpissä ”Valtioneuvoston tiedotuskeskuksessa”. Yli kolmellesadalle ulkomaiselle sotakirjeenvaihtajalle piti tuottaa tietoa ja valokuvia rintamalta. Välillä kuvia jouduttiin myös lavastamaan Suomi-Filmin studioilla Kulosaaressa, jossa venäläiset sotavangit joutuivat esittämään itseään. Talvisodan aikana Goljatia vastaan taistelevasta Davidista tulikin länsimaiden lellikki, mitä jatkui vuoteen 1941 asti. Välirauhan aikana Lehmus oli perustamassa tiedotuskomppanioita. Niissä palveli yli 300 miestä, joista etulinjassa noin puolet. Rinnalleen TK-joukot saivat viihdytysjoukot, joilla oli suuri merkitys mielialoihin. ”Voi sanoa, että meidän sotapropagandamme ja mielialahuoltomme pystyivät lopulta torjuntavoittoon, vaikka vuonna 1944 ei ollut enää mitään kivaa kerrottavaa rintamalta – kansakunta pysyi kuitenkin jotenkuten kasassa eikä armeijankaan selkärankaa nitistetty”, totesi Lehtinen esityksensä lopuksi. Esitelmästä lisää Vapaussoturissa 1/2025.

Mielenkiintoisen ja huumoripitoisenkin esitelmän jälkeen vietimme pikkujoulua syöden herkullista päivällistä ja laulaen joululauluja. Tilaisuus päättyi tuttuun tapaan yhteisesti laulamaamme Kuullos Pyhä Valaan.

6.12.2024 teimme kunniaa itsenäisyytemme lunastajille ja puolustajille!

”Teräksellä ja verellä kirkastettu Suomi
nousee Pohjolan pakkasöinä tähtiä kohden
kimmeltäen niin kuin ne –
kivun synkkä maa, toivon valoisa maa.
Levollisina nukkuvat vainajat routaisen maan sylissä,
yllään lunta, pilviä ja tähtiä:
he tietävät, että ruis on heilimöivä kerran taas
avarilla pelloilla, suvituulessa, väkevyyttään huokuen,
että vapaa nauru on kerran helisevä heidän
seppelin peitettyjen hautojensa lähellä.”
– Otto Varhia: Hymni kaatuneille –

Vapaussodan Perinneliitto järjesti talvisodan syttymisen muistopäivänä 30.11.2024 MPK:n kanssa erinomaisen varautumiskurssin Puolustusvoimien kurssikeskuksessa Tuusulassa. Tutustuimme aluksi puolustusvoimien tehtäviin ja saimme kattavan selonteon MPK:n toiminnasta.

Kurssinjohtajana toiminut liiton toiminnanjohtaja Sami Rantanen näytti meille ajatuksia herättävän Taistelukenttä 2020 -opetuselokuvan poikkeusolojen olosuhteista ja toimintaympäristöstä. Elokuva on katsottavissa täällä: https://youtu.be/bTmWCbcYwb8?si=lpMLTuDo_svWg2W0 Vaikka elokuvassa kyse on kuvitteellisesta tilanteesta, Venäjän hyökkäyssodan jälkeen osallistumishalukkuus MPK:n koulutuksiin on kasvanut merkittävästi, totesi MPK:n Etelä-Suomen piiripäällikkö Vesa Sundqvist omassa alustuksessaan. Tämä näkyi myös tällä varautumiskurssilla: luokka oli viimeistä paikkaa myöten täynnä kiinnostuneita kuulijoita, joiden joukossa oli myös runsaasti Vapaussotiemme Helsingin seudun perinneyhdistyksen jäseniä.

Vakavassa kriisissä viranomaisten toimet kohdennetaan ensisijaisesti iän tai terveytensä vuoksi suurimmassa vaarassa oleviin. Siksi kotitalouksien omasta varautumisesta on suuri apu sekä yhteiskunnalle että meille kansalaisille. Helena Turku perehdytti meidät 72 h -konseptiin, jonka mukaan kodeissa tulisi varautua pärjäämään itsenäisesti ainakin kolme vuorokautta häiriötilanteen sattuessa siten, että vettä, ruokaa ja lääkkeitä on saatavilla. Saimme käytännön vinkkejä siitä, miten pystymme huolehtimaan omista, läheistemme ja lemmikkien perustarpeista ja mistä saamme oikeaa tietoa häiriötilanteessa. Esimerkiksi sähkökatkon aikana on hyvä tietää, miten voi parhaiten pärjätä kylmenevässä asunnossa ja miten wc:n, kylmälaitteiden ja ruoanlaiton kanssa kannattaa toimia. Kotitalouksien varautuminen on siis taitoa, tietoa ja tarvikkeita! Lisätietoa aiheesta löytyy esimerkiksi täältä: https://72tuntia.fi/

Olavi Vähäkallio esitelmöi tiistaina 12.11.2025 Ostrobotniassa aiheesta ”AKS:n perustajajäsen Reino Vähäkallio Suomen ja heimokansojen vapauden puolustajana”. Meillä oli etuoikeus nähdä paljon sellaisia harvinaisia valokuvia ja muistoesineitä, joita Olavi ei ollut koskaan aiemmin isoisästään näyttänyt perheen ulkopuolisille tahoille.

Reino Vähäkallio osallistui itsenäistyvän Suomen rakentamiseen monin tavoin. Hän kävi nuorena suojeluskuntalaisena Vöyrin sotakoulun, osallistui vapaussoturina Tampereen valtaukseen eversti Hjalmarssonin joukoissa ja oli mukana heimosoturina Vienan Karjalan vapaajoukoissa kapteeni Kuisman mukana ja Aunuksen retkikunnassa vänrikki Marttinan joukoissa. Myöhemmin hän oli perustamassa Akateemista Karjala-Seuraa, toimi IKL:ssä ja työskenteli Etsivässä Keskuspoliisissa. Tästä kiehtovasta elämäntarinasta saamme lukea lisää ensi vuoden ensimmäisestä Vapaussoturista.

Vapaussotiemme Helsingin seudun perinneyhdistykselle räätälöity matka Portugalin toteutettiin 20.–25.10.2024. Sää helli meitä: matkaamme edeltävä ja seuraava viikko olivat sateisia, mutta me pääsimme nauttimaan 25 asteen lämmöstä ja auringosta. Presidentti Mannerheim oli syksyllä 1945 Portugalissa hoitamassa terveyttään liikkuen pääministeri António de Oliveira Salazarin hänen käyttöönsä antamalla autolla. Me seurasimme marsalkan jalanjäljillä tilausajobussilla Lissabonista Estoriliin ja Algarveen. Bussimatkat sujuivat miellyttävästi asiantuntevan oppaamme Mika Palon valottaessa Portugalin historiaa ja nykyisyyttä. Kuulimme myös Torsti Holvikiven esityksen Mannerheimin matkasta, joka on luettavissa Vapaussoturi-lehdessä 5/2024.

Mannerheim-kohteita

Estorilissa tutustuimme Mannerheimin ensimmäiseen majapaikkaan Hotel Palácioon. Peräti 60 vuotta (!) hotellissa työskennellyt concierge-palveluiden päällikkö José Diogo Vieira kertoi meille valokuvagalleriassa hotellin historiasta sekä muista siellä vierailleista kuuluisuuksista. Toisen maailmansodan aikana hotellissa toimi monia vakoojia, joista ehkä kuuluisin oli James Bondin esikuva, serbialainen kaksoisagentti Dusan Popov. Bond-kirjailija Ian Flemingillä oli kantapöytä baarissa, jossa vakoojat vaihtoivat tietojaan, ja nämä tarinat sekä vieressä sijaitseva Casino Estoril olivat inspiraationa mm. Casino Royal -elokuvaan. Maailmansodan päätyttyä hotelli tarjosi turvapaikan useille maanpakoon joutuneille Euroopan kuninkaallisille perheille. Myös monet muut eurooppalaisen aateliston jäsenet majoittuivat hotellissa. Oli kiinnostavaa käydä kirjastossa, jossa Mannerheimkin epäilemättä luki vierailunsa aikana päivän lehdet. Kiehtova tarinatuokiomme päättyi hotellin tarjoamiin ylellisiin leivoskahveihin.

Sintran vanhassa kuninkaallisessa palatsi- ja puutarhakaupungissa pääsimme vierailemaan Quinta da Vigian kartanossa, jossa Mannerheim kyläili kaukaisten serkkujensa luona. Mannerheimin Portugalin aikaa tutkinut Torsti Holvikivi perehdytti meidät suvun kiinnostavaan historiaan. Puutarhassa saimme ihailla samaa näkymää kuin Mannerheiminkin aikoinaan – yhdellä silmäyksellä saattoi nähdä kaksi uljasta linnaa: 1800-luvulla rakennetun ”satulinnan” Palácio Nacional da Penan, sekä maurien linnan 900-luvulta. Kiitoksena vierailustamme meillä oli ilo lahjoittaa kartanon nykyiselle omistajalle Artur Caracolille Mannerheimin presidenttikauden virallinen valokuva sekä Mikko Uolan teos ”Independent Finland – How Finland achieved and retained its independence”. Isäntämme totesi kiitollisena: ”On tärkeää pitää Mannerheimin kaltaisten historian sankareiden muisto elävänä”, ja antoi tunnustusta siitä, että yhdistyksemme tekee merkittävää työtä välittäessään tietoa tuleville sukupolville.

Lissabonissa Belémin kaupunginosassa näimme Portugalin tasavallan presidentin palatsin (Palácio de Belém), jossa Mannerheim vieraili 17. joulukuuta 1945. ”Presidentti otti minut rakastettavasti vastaan vanhassa palatsissa, jonka sisustus kertoi Portugalin merivallan loistavasta historiasta”, kirjoittaa Mannerheim muistelmissaan. Valitettavasti palatsin yhteydessä oleva museo (Museu da Presidência) oli juuri suljettu yleisöltä remontin vuoksi.

São Brás de Alportelissa eteläisessä Algarven maakunnassa kävimme vuonna 1944 rakennetussa pousadassa eli entisessä valtionhotellissa, jossa Mannerheim lounasti Portugalin matkallaan. Näimme ravintolasalin, jossa oli edelleen samoja kalusteita kuin 80 vuotta sitten. Meidän olikin helppo kuvitella Mannerheim nauttimassa Portugalin antimista ja ihailemassa ikkunoista avautuvaa upeaa maisemaa.

Algarvessa tutustuimme myös Hotel Bela Vistaan, joka toimi Mannerheimin majapaikkana Praia da Rochassa. Mieltämme lämmitti kovin, että vierailusta kertova laatta on edelleen arvopaikalla luksushotellin oven pielessä. Hotellissa on Mannerheimin ajoilta vielä jäljellä mm. kaunis takka ja portaikko, jossa on kuvia Portugalin kansalliseepoksesta. Tämä Luís Vaz de Camõesin 1500-luvulla kirjoittama ”Os Lusíadas” kertoo Portugalin historiasta ja Vasco da Gaman löytöretkestä Hyväntoivonniemen kautta Intiaan. Matkamme kannalta tärkein hotellissa vielä säilytetty esine on Mannerheimin lahjoittama piano, jonka päällä ovat kehystettyinä Mannerheimin valokuva sekä hänen kiitoskirjeensä. Kirjeessä hän toteaa mm: ”Neljän viikon aikana olen nauttinut täydellisestä levosta ja auringosta – ikävöiden lähden tästä ihanasta paikasta ja hotelli Bela Vistasta…” Kohteliaasti marsalkka ei mainitse kirjeessään syysmyrskyä, joka piiskasi seutua hänen vierailunsa ensimmäisen viikon ajan.

Historiallista Portugalia ja muuta kiinnostavaa

Vaikka mistään kirjallisesta lähteestä eivät käy ilmi kaikki ne kohteet, joissa Mannerheim vieraili Portugalissa ollessaan, saatoimme kuvitella hänet meidän lailla kulkemassa Lissabonissa Avenida da Liberdadea – Vapauden Valtakatua pitkin. Kävelykierroksellamme tutustuimme mm. kuuluisiin portugalilaisiin kirjailijoihin Camilo Castelo Brancoon ja Luís Vaz de Camõesiin sekä mahtavaan Pombalin markiisiin, joka käytännössä hallitsi Portugalin imperiumia vuosina 1750–1777 kuningas José I:n pääministerinä.

Lissabonin kiinnostavista kohteista mainittakoon Museu do Combatente, Taistelijoiden museo eli Portugalin 1900-luvun sotien museo sekä sen edustalla sijaitseva Afrikan siirtomaasodissa 1961–1974 taistelleiden muistomerkki. Siirtomaasotiin Angolaan ja Mosambikiin lähetettiin asevelvollisia nuoria miehiä komennuksen kestäessä jopa neljä vuotta. Sodissa kaatui noin 10 000 portugalilaista sotilasta, joiden nimet on kirjoitettu muistotauluihin. Museu do Combatentessa pääsimme tutustumaan mm. 500 lentokoneen pienoismalliin sekä aseisiin ja muihin sotilasvarusteisiin vuodesta 1914 tähän päivään. Valot, äänet, lavasteet ja autenttisiin asuihin puetut mallinuket johdattivat meidät ensimmäisen maailmansodan juoksuhautojen tunnelmiin. Toinen vierailun arvoinen paikka on vuonna 1851 perustettu sotamuseo (Museu Militar de Lisboa), jossa on kattavasti esillä Portugalin sotahistoria. Heti museon ulkopuolella ihmettelimme 1500-luvulla turkkilaisilta anastettua maailman suurinta tykinputkea. Museo on rakennettu vanhan ruutitehtaan yhteyteen, ja siellä oli toinen toistaan viehättävämpiä ja mielenkiintoisempia huoneita täynnä Portugalin vuosituhantista sotilasperinnettä. Kiinnostuneina panimme myös merkille, miten Portugalin puolustusvoimien leijonatunnus muistuttaa omaa vaakunaeläintämme sillä erotuksella, että sen ei tarvitse polkea idän sapelia.

Kiehtova vierailupaikka oli myös Cascaisissa sijaitseva Boca do Inferno eli “helvetin kita”, joka on vaikuttava luonnon muokkaama kallionkolo Atlantin rannalla. Saatoimme kuvitella Mannerheimin seuraamassa meren tyrskyjä, jotka välillä lyövät kymmenien metrien korkeuteen. Mahtoiko hän vierailla meidän tavoin myös Cabo da Rocassa, joka on Euroopan mantereen läntisin niemenkärki tai lounaisimmassa niemenkärjessä Sagresissa sijaitsevassa linnoituksessa?

Kulinarismia

Tutustuimme matkallamme myös Portugalin ruoka- ja viinikulttuuriin. Lissabonissa nautitun lounaan kohokohtana oli yllättävän herkullinen simpukkaporsaspata Cante Alentejano -lauluesityksen säestämänä. Elämys oli myös fadoillallinen A Severa -ravintolassa, jossa sekä ruoka että fadomusiikki täyttivät tiukimmatkin kriteerit. Sekä Alentejon maakunnassa peltotöissä laulettu Cante Alentejano -kuorolaulu että fado on liitetty Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Mika Palo oli käynyt etukäteen koemaistamassa lounaamme Sintrassa – eikä turhaan. Saimme nauttia erittäin herkullisen kolmen ruokalajin aterian portugalilaisista erikoisuuksista: mustekalariisipataa, grillattua meribassia sekä mustaa Iberico-possua unohtamatta paikallisia maukkaita viinejä ja suussa sulavia jälkiruokia, joista mainittakoon Kamelin sylki, vaniljainen maitoherkku.

Turskakatkarapugratiini ja paikalliseen tapaan valmistetut kalmarit ovat esimerkkejä muista uusista ruokatuttavuuksista. Unohtaa ei myöskään sovi Praia da Rochan juomaelämyksiä: aamiaisella nautimme lähistöllä sijaitsevasta hedelmätarhasta tulleista tuoreista appelsiineista puristettua poikkeuksellisen herkullista appelsiinimehua ja illallisen yhteydessä skoolasimme Mannerheimille oppaamme tarjoamilla pikkuisilla medronho-lasillisilla, joita kutsutaan ”hyttysiksi” (mosquito). ”Aguardente de medronho” on Algarven vuoristossa kasvavan läntisen mansikkapuun metsämansikkaa muistuttavista hedelmistä valmistettu arvostettu viina.

Lämmin kiitos Mika Palolle, Torsti Holvikivelle ja kanssamatkustajille!

Nina Schleifer