Nina Schleifer
Tällä viikolla tuhannet heinäkuussa palveluksensa aloittaneet alokkaat ovat antaneet sotilasvalan tai -vakuutuksen ympäri Suomen varuskuntia. Pääkaupunkiseudulla 620 nuorta osallistui tähän juhlavaan perinteeseen eilen perjantaina 14.8.2020 Kaartin jääkärirykmentissä Santahaminassa – heidän joukossaan oli 56 naisten vapaaehtoista asepalvelusta suorittavaa naista.
Valan vannomisen jälkeen Santahaminassa palvelevat nimitettiin kaartinjääkäreiksi, ja he ovat omalta osaltaan jatkamassa sotiemme veteraanien perintöä. Kaartin jääkärirykmentin komentaja eversti Petteri Tervonen totesi puheessaan: ”Nyt on teidän vahtivuoronne ja yhdessä pidämme huolen siitä, että sodan ennaltaehkäisykykymme on riittävä.”
Suomessa sotilasvaloja on vannottu jo 1600-luvulla Ruotsin kuninkaalle ja myöhemmin autonomisessa Suomessa Venäjän keisarille. Itsenäisen Suomen tiettävästi ensimmäinen virallinen sotilasvala vannottiin Latvian Libaussa St. Trinitatis kirkossa 13. helmikuuta vuonna 1918. Mukana oli yli tuhat jääkäriä. Kirkon seinään kiinnitetyssä laatassa lukee: ”Suomalaiset jääkärit vannoivat täällä 13. helmikuuta 1918 uskollisuutta Suomen lailliselle hallitukselle lippunsa vihkimistilaisuudessa ennen lähtöään maansa vapaustaisteluun.”
V. J. Marjasen vuonna 1928 julkaistussa Turun Rintamapataljoonan historiassa kerrotaan, että Uudenmaan Suojeluskunta (Turun Rintamapataljoona) ennätti vannoa sotilasvalan päivää ennen jääkäreitä: ”Laskiaistiistaina 12 p:nä vannoivat miehet sotilasvalan Kumlingen kirkonkylässä. Kapteeni Fabritius piti tilaisuudessa puheen ja tohtori Alftan otti valan. Toimitus kaikessa yksinkertaisuudessaan teki miehiin hyvän vaikutuksen. Nyt emme enää ole mikään järjestäytymätön sissijoukko, josta kukin saa poistua, minne itse haluaa, vaan Suomen hallituksen sotavoimaa, sotalakien alaista.”
Asetus sotilasvalan vannomisesta annettiin 16. elokuuta 1918. Valakaavaan on vuoden 1918 asetuksen jälkeen tullut lähinnä kielellisiä muutoksia. Alkuperäisessä asetuksessa todetaan esimerkiksi: ”Komennuskunnasta, laivasta tahi lipusta, johon kuulun, en luovu, vaan aina käskettäessä ja niin kauan kuin minussa henkeä ja voimaa on, sitä vakavasti ja miehekkäästi seuraan ja suojelen aina viimeiseen veripisaraani asti.” Vastaava kohta kuuluu nykykaavassa: ”Joukkoa, johon kuulun sekä paikkaani siinä, en jätä missään tilanteessa, vaan niin kauan kuin minussa voimia on, suoritan saamani tehtävän loppuun.”
Eräs sisällöllinen muutos on kuitenkin tehty. Heti vapaussodan jälkeen oli tarpeen korostaa, että maatamme puolustetaan sekä sisäistä että ulkoista vihollista vastaan: ”Laillisen Esivallan ja Suomen Valtakunnan vihollisia, sekä sisäisiä että ulkonaisia, minä tahdon hengellä ja verellä, rauhan ja sodan aikana, maalla ja merellä, kaikkialla ja kaikissa tilaisuuksissa, minne minut määrätään, miehuullisesti ja urhoollisesti vastustaa.” Nykyisessä kaavassa ei erikseen mainita sisäisiä vihollisia: ”Minä tahdon kaikkialla ja kaikissa tilanteissa, rauhan ja sodan aikana puolustaa isänmaani koskemattomuutta, sen laillista valtiojärjestystä sekä valtakunnan laillista esivaltaa.”
Sotilasvalan rinnalle syntyi juhlallinen vakuutus, kun Suomessa määrättiin uskonnonvapauslaki vuonna 1922. Valassa vannotaan kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä ja vakuutuksessa kunnian ja omantunnon kautta. Vakuutus annetaan kuitenkin valan tapaan käsi kohotettuna kristillisperäiseen asentoon korvan korkeudelle ja keski- ja etusormi yhdessä.
Vala- ja vakuutustilaisuus jouduttiin tällä kertaa järjestämään koronaepidemian aiheuttamista rajoituksista johtuen ilman yleisöä. Joukko-osastot tarjosivat läheisille kuitenkin mahdollisuuden päästä juhlapäivän tunnelmaan joko suoratoistopalvelun tai videokoosteen avulla. Täytyy tunnustaa, että allekirjoittaneenkaan silmät eivät pysyneet kuivina, kun oma tyttäremme vannoi eilen sotilasvalansa Kaartin Jääkärirykmentissä ja lauloi ryhdikkäänä Valalaulua:
Kuullos pyhä vala, kallis Suomenmaa:
sinuun koskea ei väkivalta saa!
Sua suojelemme, verin varjelemme.
Ollos huoleton, poikas valveil’ on!
Kirjoittaja on Vapaussotiemme Helsingin seudun perinneyhdistyksen toiminnanjohtaja ja Vapaussodan Perintö -lehden toimittaja.