Vapaussodan merkkien ja esineiden näyttely Hohenlockstedtiin

Ville-Veikko Kirvesmies

Osallistuin syksyllä 2019 Jääkärisäätiön hallituksen kokoukseen, jossa säätiön puheenjohtaja kenraalimajuri (evp) Jukka Pennanen esitti pyynnön vapaussota-aiheisen näyttelyn järjestämisestä Hohenlockstedin jääkärimuseoon. Esitys ja aihepiiri sytyttivät heti mielenkiinnon näyttelyn esineistön kokoamiseksi. Esineistö koostuisi oman kokoelmani materiaalista, ja sen olisi oltava kiinnostava sekä suomalaisille että saksalaisille museovieraille. Pidimme kenrm Pennasen kanssa joulukuussa 2019 suunnittelupalaverin, jossa esittelin alustavan suunnitelman näyttelyprojektista.

Tein suunnitelman materiaalista, kuljetuksista ja näytteille asettelusta vuodenvaihteessa. Näyttelyn avaaminen suunniteltiin tapahtuvan vuosittaisen Finnentag-tapahtuman juhlallisuuksissa. Valikoin näyttelyn materiaaliksi osin jääkäriaiheista tavaraa ja osin vapaussodan kunniamerkkejä ja tunnuksia. Osa materiaalista on vapaussodan aikaista ja osa sodan jälkeen muistoesineiksi tehtyjä. Suurin haaste oli valikoida sellaisia esineitä, jotka kiinnostavat ihmisiä ja joista on jotakin kerrottavaa. Edellisten näyttelyiden palautteiden perusteella osasin valikoida sopivasti merkkejä, dokumentteja, lakkeja ja muistoesineitä noin sadan kappaleen verran. Edelleen aikaisemmasta oppineena tarkoitukseni oli rakentaa näyttely less is more -tyyppisesti maltillisesta määrästä esineistöä. Näyttelyvitriinejä suunniteltiin olevan 3-4 kappaletta.

Näyttelyprojektin jaoin aikataulullisesti neljään vaiheeseen:

1) 15.1.2020 mennessä materiaalin ja tekstien valmistelu

2) 18.-20.1.2020 kuljetus Saksaan ja näytteille asettelu

3) 28.-29.1.2020 viimeistely ja avajaiset

4) 30.5.2020 näyttelyn purkaminen ja kuljetus takaisin Suomeen.

Tätä kirjoitettaessa projektin kolme ensimmäistä vaihetta ovat toteutuneet suunnitellusti ja neljäs vaihe viivästyy koronaviruksesta johtuvan poikkeustilan takia. Museo on toistaiseksi suljettu ja alustavasti on sovittu, että näyttely saa jatkua syksyyn asti, että ihmiset ehtivät nähdä sen poikkeustilarajoitusten purkauduttua.

Materiaalin kuljetus.

Päätin viedä näyttelymateriaalin omalla autolla, koska lentäen matkustettaessa arvokkaan materiaalin vakuuttaminen ja varmuus perilletulosta ei olisi ollut helppoa eikä halpaa. Pakkasin näyttelyesineet autooni lauantaina 18.1. ja suuntasin Finnlinesin terminaaliin, jossa piti ilmoittautua klo 14:30. Satamassa selvisi, että laiva tulisi olemaan neljä tuntia myöhässä, joten lähtö olisi aikaisintaan klo 21. Onneksi uusia ongelmia ei ilmennyt, joten laiva lähti Helsingistä kohti Travemündea uuden aikataulun mukaisesti.

Merimatka oli viihtyisä ja rauhallinen, vaikka tuuli merellä olikin melko voimakas. Onneksemme kuljimme vastatuuleen, joten laiva keinui vain pituussuunnassa. Kolmenkymmenen tunnin merimatkan jälkeen laiva saapui Travemündeen maanantaina 20.1. klo 02. Laivasta päästyäni ajoin reilun tunnin Ottenbütteliin, jossa majoituin Hohenlockstedtin kaupungin kulttuuriyhdistyksen puheenjohtajan Elisabeth Ganseforthin kotiin.

Neljän tunnin pikaunien jälkeen söimme aamupalan ja lähdimme Hohenlockstedtin Wasserturm-museolle. Museolla oli neljä vapaaehtoista kulttuuriyhdistyksen jäsentä valmiina avustamaan näyttelyjärjestelyissä. Paikalla selvisi, että vitriinejä olikin varattu kaikkiaan 10 kappaletta näyttelyä varten. Tämä ei aiheuttanut ongelmaa, sillä esineiden sijoittelusta tuli riittävän väljää ja aihepiirejä saatiin kokonaisuuksiksi. Lisäksi päätin täydentää näyttelyä vielä ennen virallisia avajaisia muutamilla esineillä. Materiaalin asettelu sujui hyvin ja ilman kiirettä. Elisabeth oli valmistellut saksankieliset käännökset lähettämistäni esittelyteksteistä, joten lähes kaikki saatiin paikoilleen heti ensi yrittämällä.

Viimeistelimme vitriinien asettelut noin kello 14 ja suuntasimme lounaalle. Lounaan jälkeen hyvästelin isäntäväen ja lähdin ajamaan takaisin Travemündeen, jonne saavuin hyvissä ajoin ennen laivan lähtöä takaisin Helsinkiin. Laiva irtosi laiturista aikataulun mukaisesti 21.1. klo 03.

Viimeistely ja avajaiset

Täydennysmateriaalin valitsin niin, että ne oli mahdollista viedä lentokoneeseen käsimatkatavaroissa. Käsivarsinauhat ja kunniamerkkitaulut sopivat hyvin lentolaukkuun ja olivat koko ajan hallinnassani. Finnair kuljetti minut perjantaina 28.2. Müncheniin, jossa herra Ganseforth oli minua vastassa klo 9. Museolle päästyämme seuraan liittyi Kortesjärven Jääkärimuseon johtaja Hanna Rieck-Takala, joka avusti näyttelyesineistön lopullisessa asettelussa. Hannan erinomaisen kokemuksen avulla saimme näyttelyn visuaalisen ilmeen viimeisteltyä hyvissä ajoin ennen kutsuvieraiden saapumista.

Yli sadan hengen kutsuvierastilaisuuden avasi Elisabeth Ganseforth, jonka avauspuheen jatkoksi kerroin juhlayleisölle lyhyesti näyttelyprojektin etenemisen ja esineistön. Avauksen jälkeen esittelin kokoelman yksityiskohtaisesti Puolustusvoimain komentaja Timo Kiviselle sekä Bundeswehrin jalkaväen koulutuskeskuksen johtajalle, prikaatikenraali Michael Matz’lle. Juhlallista avajaistilaisuutta kunnioitti läsnäolollaan useita kenraaleja, korkea-arvoisia virkamiehiä, siviilejä, sotilaita sekä reserviläisiä. Virallisuudesta huolimatta tilaisuus oli lämminhenkinen, ja iloista puheensorinaa kuului pienen museon sisällä ja ulkona, jonne oli järjestetty soppaa ja virvokkeita.

Seuraavana päivänä 29.2. paikallisen vapaakirkon tiloissa minulla oli ilo ja kunnia pitää noin puolen tunnin mittainen esitelmä vapaussodan merkeistä ja tunnuksista. Arvovaltainen vierasjoukko täytti noin sadan hengen salin hyvissä ajoin. Alkupuheiden jälkeen minut päästettiin lavalle esittämään pala Suomen ja Saksan yhdistävää historiaa. Puhuin esitykseni suomeksi, ja erinomaisena tulkkina toimi eversti (res) Mark Aretz. Vaikka emme päässeet harjoittelemaan tulkkausta, yhteistyömme toimi saumattomasti Markin erinomaisen suomen kielen ansiosta. Saimme ihmiset kiinnostumaan aiheesta, ja yltyipä kuulijakunta naurunremakkaankin muutaman kerran. Esityksen jälkeen Vapaussodan Invalidien Muistosäätiön puheenjohtaja Markku Palokangas luovutti minulle säätiön teettämän juhlamerkin kokoelmiini (merkki on jo liitetty osaksi kokoelmaani). Oli erittäin palkitsevaa nähdä ihmisten poistuvan tilaisuudesta hymyillen. Esityksen jälkeen sain paljon kontakteja historian harrastajiin ja ennen kaikkea hyviä keskusteluja yhteisestä kiinnostuksen aiheesta, sotahistoriasta.

Juhlallisen seppeleenlaskutilaisuuden jälkeen juhlavieraat siirtyivät kakkukahveille viralliseen päivätilaisuuteen. Tilaisuudessa puhuivat mm Hohenlockstedtin kaupungin edustajat, Jääkärisäätiön, Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistyksen sekä reserviläisjärjestöjen edustajat. Tilaisuuden aikana palkittiin useita yhteistoiminnassa ansioituneita henkilöitä. Minun osakseni tuli kunnia vastaanottaa suomalaisten ja saksalaisten reserviläisten aseveliristi nro 43! Olin tästä huomionosoituksesta yllättynyt ja erittäin otettu. Juhlailta päätettiin asevelijuhlaan, jossa syötiin hernerokkaa ja juotiin olutta iloisessa seurassa. Koko tapahtuman henki oli veljellinen, ja uusia tuttavuuksia luotiin puolin ja toisin.

Näyttelyprojekti on vaatinut paljon työtä ja sitoutumista, mutta se on ollut samalla hyvin antoisa ja opettava kokemus. Olen itse oppinut paljon uutta ja tutustunut moniin mielenkiintoisiin ihmisiin. Vastaavasti olen päässyt esittelemään itselleni tärkeätä aihepiiriä, josta monet tuntuivat saaneen paljon mielenkiintoista tietoa. Erityisen hienoa on ollut nähdä, miten innokkaita ja yhteistyöhenkisiä ihmisiä Hohenlockstedtin kulttuuriyhdistyksestä ja kunnasta löytyy. Mielestäni yli sata vuotta sitten suomalaisten jääkäreiden Hohenlockstedtiin (ent. Lockstedter Lager) luoma side ei ole koskaan katkennut, vaan se on edelleen vahva ja elävä. Jääkärihenki elää edelleen siinä aseveljeydessä, jota me osaltamme pidämme yllä nyt ja tulevaisuudessa!

Kirjoittaja Ville-Veikko Kirvesmies on majuri, sotahistorian harrastaja ja keräilijä. Hänellä on laaja vapaussodan kokoelma, joka on näytteillä Tuusulan Taistelukoululla. Hän toimii Vapaussodan museo ry:n puheenjohtajana, ja yhdistyksen tarkoituksena on museon perustaminen tulevaisuudessa.